 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Lisempää laiffia |
| Kirjailija: | Kerttu Aitola |
| Ilmestynyt: | 2000 |
| Kustantaja: | Otava |
Ikäsuositus: Noin 13–20-vuotiaille.
Kohderyhmäsuositus: Naisviihteen ystäville ja lukijoille, jotka pohtivat elämää ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Teemoja: aikuistuminen, ammatinvalinta, seksuaali-identiteetti, ihastuminen
Linkit:
Lisempää laiffia -romaanin esittely Netlibriksessä
Yliopistolehdessä (11/2006) julkaistu artikkeli uudesta nuortenkirjallisuudesta (haastateltavina Tuija Lehtinen ja Kerttu Aitola)
Kerttu Aitolan esittely Helsingin kaupunginkirjaston Sanojen aika -sivustolla
Ismo Loivamaan kritiikki nuortenkirjoista (mukana myös Lisempää laiffia) Helsingin Sanomissa (8.11.2000)
… kaverit kerjääminen kesä kilpailu kissat kiusaaminen kodin ja koulun arvot kodittomuus koirat kokemukset kolonialismi Kongo koripallo koti koulu kouluelämä koulu koulukiusaaminen kulttuurierot kuolema köyhyys laitoshoito lapsen maailman avartuminen lapsen ja eläimen symbioosi lapsen oikeudet lapset lastenkoti leirikoulu lesbous liikenneonnettomuudet luokkaretki luonto lääketiede maahanmuutto maailmankatsomus maakunnat maallemuutto maaseutu marjastus masennus matka matkailu meilailu mielikuvitus monikulttuurisuus muinaisaika murre murrosikä musiikki muutokset muutto noidat nuoret nuortenkirjallisuus nuoruus ongelmanratkaisu ongelmat onkiminen…
Kerttu Aitolan esikoisromaani Lisempää laiffia on kehitysromaani ylioppilaskirjoitukset selvittäneestä espoolaisesta Hannelesta. Hannelen elämä ei näytä oikein valmiilta: romaanin alussa hänelle ei ole lainkaan selvää, mitä hän lähtisi opiskelemaan. Päivät hän ansaitsee taskurahaa kaupan kassalla ja iltaisin hänestä kuoriutuu oikea miestennielijä, kun hän ystävineen pääsee kierrokselle trendibaareihin. Iltapäivisin Hannele shoppailee mielellään mahdollisimman kalliita vaatteita ja kenkiä.
Aitolan romaani on selvästi suunnattu trenditietoisille, itseään etsiville nuorille naisille. Se on kevyttä chick lit -kirjallisuutta Bridget Jonesin päiväkirjan tyyliin. Romaanin minäkertojana toimivaa Hannelea voidaan pitää myös Anja Kaurasen klassikoksi muodostuneen Sonja O:n (Sonja O. kävi täällä -romaanin päähenkilö) pikkusisarena: molemmat hakevat miesten sylistä itseään. Hannele onneksi tuntuu löytävän romaanin loppua kohti enemmän itseään, eikä jää täysin ajelehtimaan.
Eniten pidin romaanissa Hannelen rempseästä ja paikoin erittäin humoristisesta puhetyylistä. Hän käyttää omaperäisesti pääkaupunkiseudun puhekieltä, mihin viittaa jo romaanin otsikkokin: Lisempää laiffia tarkoittaa tietysti enempää elämää
(vrt. lisää – lisempää; enemmän – enempää). Toisaalta lukemista rasitti se, että Hannele vaikuttaa aika päämäärättömältä tyypiltä.
Sisään marssi nimittäin yks söpö Pera, jonka kanssa mä olin vaihtanu pari sanaa jossain espoolaisbileissä ja jonka järkky lempinimi oli mun muistaakseni väännös sen sukunimestä. Kaiken kaikkiaan Pera vaikutti aika toivottomalta tapaukselta, mutta kerranhan sitä vaan eletään. Ja oli Peralla ainaki kivat kengät, seksikäs parta ja ihan söpö kalastushattu. Jokatytön unelma oli tietty löysistä löysin räjähtänyt lutunen skeittari, Pera taas edusti jotain hiphopin ja siistin unelmavävyn välimaastoa.