 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Sysilouhien sukua |
| Kirjailija: | Ilkka Auer |
| Ilmestynyt: | 2004 |
| Kustantaja: | Otava (Lumen ja jään maa -sarja, 1. osa) |
Ikäsuositus: Kirja sopii kaikenikäisille sujuvasti lukeville.
Kohderyhmäsuositus: Fantasiasta, seikkailuista ja pohjoisesta kiinnostuneille.
Teemoja: fantasia, fantasiamaailmat, pohjoinen, taruolennot, taikuus
Linkit:
Kirjailijan kotisivut
Kirja-arvostelu Kirjavinkkien sivulla
Kirja-arvostelu Risingshadow.netin sivuilla
Kirjailijaesittely Otavan sivuilla
1960-luku absolutismi adoptio alkoholismi alkuperäiskansat amerikansuomalaiset ammatinvalinta arkielämä arvoitukset avioero bändi draama eläimet eläintensuojelu ennakkoluulot erilaisuus Espanja eutanasia fantasia fantasiamaailmat feminismi filosofia halvaantuminen harrastukset henkinen kasvu hevoset hevosharrastus historia huostaanotto huumori ihastus ihmisen ja luonnon suhde ihmissuhteet ilmastonmuutos internet Intia islam isä-/äitisuhde …
Nonna on yksitoistavuotias Mustakaltion kylän päällikön tytär kylmässä Bariadian valtakunnassa. Erikoisen Nonnasta tekee hänen kanssaan alati kulkeva jääkarhu Fenris. Nonnan elämään iskeytyy peruuttamaton muutos, kun hänen kyläänsä hyökätään ja Nonna siepataan Nawyrin valtakunnassa sijaitsevaan Mustahalmeen linnoitukseen. Siitä alkaa seikkailu, joka johdattaa Nonnan ja Fenriksen yhä pohjoisemmaksi jääkarhujen, jäähiisien ja salaperäisten sysilouhien valtakuntaan pahan hengen ajamina. Lopulta matka vie Hiidenkynnen linnoitukseen ja itse legendaarisen Jäänoidan luo. Nonna saa pian huomata, että hänen suvussaan on paljon muitakin yllätyksiä kuin aina vierellä suojeleva jääkarhu. Sysilouhien sukua on Lumen ja jään maa
Pidin kirjassa sen omanlaisesta maailmasta sekä henkilöhahmoista, joita on paljon ja joilla on kaikilla oma paikkansa tarinassa. Erilaisista taruolennoista kerrotaan hienosti, ja sivuhahmotkin jäävät mieleen. Tarina avautui hitaasti mutta jännittävästi lukijalle.
Olga PoropudasNonna nautti kuulemastaan. Hän rakasti talvea ja lunta, kylmät tuulet ja lumipyryt tuottivat hänelle paljon enemmän nautintoa kuin kuumat kesät ja vihreät nummet. Hän tiesi, että talvella Fenris pysyi hänen lähellään, ja hän tuskin malttoi odottaa heidän saapumistaan tuohon monen pelkäämään ja karttamaan pimeiden talvien valtakuntaan.