 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Metalliveljet |
| Kirjailija: | Antti Halme |
| Ilmestynyt: | 2009 |
| Kustantaja: | Otava |
Ikäsuositus: Soveltuu parhaiten yläkouluikäisille ja lukiolaisille.
Kohderyhmäsuositus: Kyseessä on erityisesti pojille suunnattu kirja, mutta mikään ei estä tyttöjä lukemasta tätä, mikäli kiinnostus metallimusiikkiin on kohdillaan.
Teemoja: musiikki, ystävyys, rakkaus, ulkomaat, kesä, rasismi
Linkit:
Imperium.netin esittely kirjasta ja kirjailijasta
1960-luku absolutismi adoptio alkoholismi alkuperäiskansat amerikansuomalaiset ammatinvalinta arkielämä arvoitukset avioero bändi draama eläimet eläintensuojelu ennakkoluulot erilaisuus Espanja eutanasia fantasia fantasiamaailmat feminismi filosofia halvaantuminen harrastukset henkinen kasvu hevoset hevosharrastus historia huostaanotto huumori ihastus ihmisen ja luonnon suhde ihmissuhteet ilmastonmuutos internet Intia islam isä-/äitisuhde itsemurha itsenäistyminen Jamaika jännitys kaksoset Kalevala kanga-päähine kansanperinteet ja -tarinat kasvaminen katoaminen katulapset kaverisuhteet kaverit kerjääminen kesä kilpailu kissat…
Metalliveljet-kirja on kuvaus tapahtumarikkaasta kesästä Norjassa. Harrin isällä on tarjottavana pojalleen mukava yllätys
– hän aikoo nimittäin passittaa metallimusiikkiin hurahtaneen Harrin Norjaan sukulaisille koko kesäksi. Samassa paikassa punkkaa Ville, toinen metallifani. Pojat löytävät pian yhteisen sävelen, heillä on sama lempibändikin.
Irakilainen kitarataituri Hachemi, jonka isä pitää musiikkikauppaa, liittyy poikien bändiin, vaikka suomipoikien soittotaidot ovat alussa lähes olemattomat. Hänen hyvännäköinen siskonsa ja ystävänsä Marie pistävät poikien päitä sekaisin, ja kun kuvioon sekaantuu vielä pahamaineinen Cobras-jengi tuhotekoineen, on heidän bändinsä Unholy Viper vaikeuksissa. Vaaraa uhmaten pojat kuitenkin osallistuvat bändikisaan saatuaan laulaja-apua yllättävältä taholta.
Kirja on omaperäisesti kirjoitettu ja sen lukeminen oli hauskaa – ainakin jos tykkää vauhdista ja vaaroista, metallimusiikista ja pistävästä kerronnasta. Kaikesta huolimatta kirja on myös vakavasti otettava kasvukertomus tähteydestä haaveileville murrosikäisille soitinsankareille. Kirjaa on kritisoitu uskottavuuden rajoilla käymisestä, mutta mikäpä ei olisi mahdotonta, kun on kyseessä joukko murrosikäisiä poikia?
Noora HapuliMe ollaan The Unholy Viper. Meillä ei ehkä ole fyrkkaa ostaa maailman hienoimpia kitaroita eikä me olla treenattu kovin kauan, mutta meillä on muutama ihan helvetin hyvä biisi joten olkaa ystävälliset ja kuunnelkaa hetki.