 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Lanka palaa |
| Kirjailija: | Tuula Kallioniemi |
| Ilmestynyt: | 1999 |
| Kustantaja: | Otava |
Rippikouluikäisistä ylöspäin.
Kohderyhmäsuositus:Kirja sopii kaikille, jotka haluavat lukea kaunokirjallisesti korkeatasoista, mutta huumoripitoista nuortenkirjallisuutta.
Teemoja:ihmissuhde, uskonto, ongelmat, huumori
Linkit:Pirkanmaalaisia nykykirjailijoita-matrikkeli
… nuortenkirjallisuus nuoruus ongelmanratkaisu ongelmat onkiminen onnettomuus opiskelu pakolaiset parisuhde pelko pelkotilat perhe perheongelmat perheväkivalta pohjoinen Pohjois-Karjala poliittinen vaino psykologia psyykkinen sairaus päihteet rakastuminen rakkaus rasismi rastafarit rikollisuus rippikoulu ruokaohjeet sairaus salaisuudet salapoliisityo sanataide Savo savolaisuus seikkailu seksi seksismi seksuaali-identiteetti seksuaalisuus seurustelu sienestys sijaisperhe sirkusharrastus sisarussuhteet…
Kirjan päähenkilöinä on joukko kaupunkilaisia nuoria, joiden rippileirin johtajapappi keskeyttää humalaisen kohelluksen vuoksi. Osa leiriläisistä päättää lähteä yhden riparilaisen, Jymyn, perheen mökille leirin yllättävää loppumista juhlimaan. Kallioniemi kuvaa rippileirin, juhlien ja niiden jälkimaininkien hetkiä rikkoen tarinan ajallisen jatkumon. Tapahtumia tarkastellaan nuorten näkökulmasta ja heidän omalla kielellään. Rippikoululaisten erilaiset tarinat linkittyvät toisiinsa muodostaen kutkuttavan kertomussikermän.
Nuoret henkilöhahmot, kuten Jymy, Niilo, Antti, Kati ja Henna, jakaantuvat romaanissa löyhästi kahteen luokkaan: niihin, jotka ovat suosittuja, sanavalmiita ja kauniita ja niihin, jotka ovat epäsuosittuja, hiljaisia, vallitsevasta ulkonäköihanteesta poikkeavia ja siten suosittujen sorsimia. Ongelmia on kuitenkin molemmilla ryhmillä. Yksinäisyys, kiusaaminen, vaikeat perhesuhteet, seksuaalisen suuntautumisen pohtiminen, kiemuraiset seurustelu- ja kaverisuhteet, jne., ahdistavat kirjan rippikoululaisia. Kuuluupa ongelmiin yksi kissanraatokin, jonka karmea tarina itse asiassa aloittaa koko kirjan.
Lanka palaa on hyvä osoitus Kallioniemen kertojantaidoista. Romaani on samanaikaisesti sekä hauska että vakava, sekä kevyt että raskas. Sama pätee myös teoksen uskonnollisuuteen: joku lukija voi pitää sitä uskonnonvastaisena, joku toinen taas sanomaltaan kristillisenä. Kallioniemi antaa täten paljon vastuuta lukijalle ja välttää valmiiden totuuksien tuputtamista. Lopputuloksena on elämänmakuinen kirja nuoruuden äänestä ja vimmasta.
Susanna ItäkareMutta Katia ei huvittanut saada mitään riparin isosen roolia. Niistä oli kyllä muutaman viime päivän aikana saatu tarpeeksi. Ihan ääliöitä jokainen. Eikö muka seurakuntanuorissa ollut yhtään täyspäistä? Ne hymyilikin niin kuin olisi viikon syöneet pelkkää hunajaa.