Etusivulle

Kirjojen teemoja:

alkoholismi fantasia huumori ihastus ihmissuhteet internet Intia jännitys kesä koirat kouluelämä koulu lesbous luonto maailmankatsomus matkailu muinaisaika noidat perheongelmat pohjoinen rakkaus sairaus seikkailu seksi seksuaali-identiteetti seksuaalisuus seurustelu sota taikuus talvi taruolennot ulkomaat ulkonäköpaineet uskonto ystävyys

Iilimadon tekijät

Kirjan nimi:Vaarille pala haitaria
Kirjailija:Jaana Kapari-Jatta
Ilmestynyt:2009
Kustantaja:WSOY

Sitaatti: Muistan kokeilleeni vistiä yksinkin: viritin kuminauhan tuolista tuoliin ja aloin hyppiä. Höh, tuumasin pian ja painuin pihalle etsimään kavereita. Vistin hyppimiseen tarvitaan kavereita, vaikka sitten niin paljon, ettei kukaan ehdi hyppiä melkein ollenkaan. Narua voi hyppiä yksinkin, mutta vain ystävää odotellessaan: heti kun näkee ystävän, on lähdettävä naru viuhtoen hyppyjuoksua vastaan.

Ikäsuositus: Aihepiirit ovat lähinnä aikuisille tarkoitettuja, mutta mikään ei estä yläkouluikäisiä ja siitä vanhempia lukemasta kirjaa.

Kohderyhmäsuositus: Kirja sopii kaikille Jaana Kapari-Jatan tyylistä pitäville, hyvien kolumnien faneille ja niille, joilla ei ole aikaa lukea pitkiä tekstejä kerrallaan. Kirjassa on lyhyitä parin sivun tekstipätkiä, joten kirja on helppo avata ja sulkea milloin vain.

Teemoja: huumori, ystävyys, kokemukset, arkielämä, harrastukset, matkailu

Linkit:
Keskisuomalaisen kirja-arvostelu

Vaarille pala haitaria -kirja on tunnetun Harry Potter -suomentaja Jaana Kapari-Jatan yksiin kansiin koottu kokoelma kolumneja, jotka alun perin ovat ilmestyneet lehdissä Uusimaa, Särö, Lukufiilis ja Pikkukaupunki. Teksteissä käsitellään aiheita laidasta laitaan, vakavasta kevyeen ja iloisesta surulliseen. Kyytiä saavat ainakin hissietiketti, puutarhanhoito, kultainen lapsuus, hermoja repivät sähkökatkokset, kääntäjän jokapäiväinen työ, suomen kieli, Afrikka, Intia, New York ja Kapari-Jatan kotikaupunki Loviisa. Käsitellään myös ihania eläimiä, kissoja.

Kapari-Jatan teksteissä on paljon uusia näkökulmia ja kekseliäitä juttuja, joita miettiessä vierähtää useampikin hetki. Kirja on kevyttä, railakasta luettavaa, josta saisi eniten irti lukemalla yhden tekstin päivässä. Jos koko kirjan yrittää lukea kerralla, se uuvuttaa hajanaisuudellaan. Kirjan parasta antia olivat ehkä kertojan omat lapsuuskokemukset tai tarinointi kissoista. Plussaa antaisin omaperäisistä otsikoista!