Etusivulle

Kirjojen teemoja:

alkoholismi fantasia huumori ihastus ihmissuhteet internet Intia jännitys kesä koirat kouluelämä koulu lesbous luonto maailmankatsomus matkailu muinaisaika noidat perheongelmat pohjoinen rakkaus sairaus seikkailu seksi seksuaali-identiteetti seksuaalisuus seurustelu sota taikuus talvi taruolennot ulkomaaat ulkonäköpaineet uskonto ystävyys

Iilimadon tekijät

Kirjan nimi:Tie auki taivasta myöten
Kirjailija:Markku Karpio
Ilmestynyt:2001
Kustantaja:Otava
Sitaatti:

Paras asia, minkä mä täällä oon oppinu on se, et uskovaisissakin on sekä hyviä tyyppejä että pikkusieluisia nilkkejä. Jos kerran ihminen on Jumalan kuva, niin eikö silloin kaikki hyvä ja paha kuulu samaan pakettiin? Kätevä kompakti, eikö? (S. 230.)

Ikäsuositus:

Rippikouluikäisistä ylöspäin.

Kohderyhmäsuositus:

Lukijoille, joita kiinnostavat maailmankatsomukselliset kysymykset. Kaikille, jotka haluavat lukea hieman toisenlaisen, mieleenpainuvan ja ajatuksia herättävän nuortenkirjan.

Teemoja:

uskonto, ihmissuhteet

Linkit:

Kuuden kirjailijan blogi, mukana myös Markku Karpio

Kirja-arvostelu Helsingin Sanomissa

Romaanin kertoja-päähenkilö on levottomassa lähiössä asuva abiturienttityttö Heli Piispanen. Hän pestautuu kesän ajaksi keittiöapulaiseksi maalle Toivonniemen uskonnolliseen yhteisöön, joka käyttää itsestään nimeä Jumalan Valitut. Helin auto-onnettomuudessa pari vuotta aiemmin kuollut isä on kuulunut samaan yhteisöön, samoin hänen mummunsa ja setänsä Rafael. Isän kuoleman jälkeinen aika on ollut syyllisyydentuntoiselle ja masentuneelle Helille erittäin vaikeaa. Hän elää kaksin alkoholisoituneen äitinsä kanssa. Koulunkäynti ei kiinnosta, poikaystävän kanssa menee huonosti, viinan kanssa tulee sekoiltua ja itsemurha-ajatukset vaivaavat. Kun Helin ahdistus käy terapiasta ja rauhoittavista lääkkeistä huolimatta liian suureksi, hän ajattelee mielenrauhan löytyvän Jumalan Valittujen luota.

Helin ensivaikutelma Toivonniemestä onkin lupaava, ja yhteisön johtajasta Toivo Kähkösestä hän löytää kaipaamansa isähahmon. Kuitenkin pian Heli alkaa havaita yhteisössä epäkohtia. Keittiöllä puhutaan salaperäisestä yhteisön “langenneesta enkelistä”, joka on “pirun kyykäärme” (s. 63). Helin kysellessä asiasta tarkemmin hänen kysymyksensä tukahdutetaan lyhyeen, sillä ennen kastetta hän on ulkopuolinen, jolle ei kerrota yhteisön sisäisiä asioita. Sen sijaan hänen tekemisiään vahditaan, eikä hän saa lähteä ilman Kähkösen lupaa edes läheiselle huoltoasemalle. Kun Heli tutustuu ”langenneeseen enkeliin”, Elisaan, hän ymmärtää, että Toivonniemi on kaukana paratiisista. Mutta pääseekö hän sieltä pois?

Karpion romaani on jännittävä, kielellisesti omaperäinen ja paikoin humoristinenkin kuvaus uskonnon uhriksi joutumisesta. Samalla se on persoonallinen nuoren tytön kasvu- ja selviytymistarina. Kirja jää mieleen, sillä se erottuu muista nuortenkirjoista jo aiheensakin vuoksi. Yleensähän nuortenkirjallisuudessa nuoria varoitellaan alkoholista, huumeista ja sukupuolitaudeista, mutta tässä romaanissa vaara löytyykin uskonnollisesta lahkosta. Vaikka kirjaa voi arvostella uskonnollisuuden varsin yksipuolisesta kuvaamisesta, se on silti lukemisen arvoinen esitys uskonnon pimeästä puolesta.