 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Tulitikkuihmisiä |
| Kirjailija: | Reija Kaskiaho |
| Ilmestynyt: | 2001 |
| Kustantaja: | WSOY |
Ikäsuositus: 13-vuotiaista ylöspäin.
Kohderyhmäsuositus: Kovahermoisille ongelmaproosan ystäville.
Teemoja: alkoholi, huumeet, itsenäistyminen, perheongelmat, kuolema
Linkit:
Mansikkamaa-blogin esittelyä Reija Kaskiahon tuotannosta
Reija Kaskiahon esittely Suomen Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkelissa
Reija Kaskiahon haastattelu Kymeen Sanomissa (8.9.2009)
Kustantajan esittely Tulitikkuihmisistä
… onkiminen onnettomuus opiskelu pakolaiset parisuhde pelko pelkotilat perhe perheongelmat perheväkivalta pohjoinen Pohjois-Karjala poliittinen vaino psykologia psyykkinen sairaus päihteet rakastuminen rakkaus rasismi rastafarit rikollisuus rippikoulu ruokaohjeet sairaus salaisuudet salapoliisityo sanataide Savo savolaisuus seikkailu seksi seksismi seksuaali-identiteetti seksuaalisuus seurustelu sienestys sijaisperhe sirkusharrastus sisarussuhteet Somalia sosiaalistuminen sota sotilasdiktatuuri sukupolvierot sukupuoliroolit sukuyhteys suomenruotsalaisuus suru suvaitsevaisuus syntymäpäivät syrjäytyneisyys syyllisyys syömishäiriöt syöpä taikuus taisteleminen taiteet talvi tanssi taruolennot teatteri traktorit tulevaisuudensuunnitelmat turkistarhaus turvapaikanhakijat tytön ja pojan suhde työharjoittelu tähtitiede ulkomaalaiset ulkomaat ulkonäkö ulkonäköpaineet urheilu uskonto uusperhe vaihto-oppilasvuosi valehtelu valtataistelu vanhempien ero vapaus ja sen rajat Venäjä vertaistuki vähemmistöt väkivalta yksinäisyys yliopisto-opiskelu ystävyys
Reija Kaskiahon esikoisromaani Tulitikkuihmisiä kertoo kolmesta yhdeksäsluokkalaisesta kaupunkilaisnuoresta: Teemusta, Patesta ja Marjaanasta. Teemu ja Pate häiriköivät koulussa, minkä vain jaksavat. Vapaa-aikoinaan he käyttävät runsaasti päihteitä: alkoholista on jo siirrytty pillereihin, hasikseen ja suonensisäisiin huumeisiin – ja kaikki kelpaa. Marjaana on Teemun isän uuden puolison tytär, joka tulee asumaan Teemun ja tämän äidin luokse, kun hänen isäpuolensa ja äitinsä lähtevät pitkälle työkomennukselle ulkomaille. Marjaana ujuttautuu pian Paten ja Teemun mukaan, ja hänestäkin tulee nisti.
Kaskiahon naturalistisen romaanin otsikko viittaa H. C. Andersenin klassikkosatuun Pieni tulitikkutyttö. Andersenin tulitikkutyttö on yhteiskunnan hylkäämä: hän kuolee nälkäisenä kylmälle kadulle samalla, kun rikkaat ihmiset viettävät yltäkylläistä joulujuhlaansa. Teemu, Pate ja Marjaana ovat nykyajan uusia tulitikkuihmisiä: he ovat joutuneet yhteiskunnan nurjalle puolelle. Vaikka Teemun äiti – siis Marjaanan äitipuoli – yrittää pitää huolta nuorista, hänellä menee kohtuuttoman kauan aikaa huomata näiden käyttävän huumeita. Hän tietää lasten käyttävän alkoholia, mutta siitä hän ei juuri huomauttele. Paten vanhemmat puolestaan ovat kyllästyneet rettelöivään poikaansa ja ostaneet tälle oman asunnon, jotta saisivat olla rauhassa. Päihteitä nautitaan usein juuri Paten asunnossa. Muukaan yhteiskunta ei päihteisiin reagoi: koulussa ei paljon välitetä, vaikka porukalla on ongelmia ihan kylliksi.
Kaskiahon ongelmakeskeinen romaani on episodimainen: erilaiset kohtaukset ja tapahtumat seuraavat toisiaan, ja juonenkehittely jättää toivomisen varaa. Jotkut käänteet tapahtuvat usein myös melko pohjustamatta, minkä takia romaani ei kaikin osin tunnu uskottavalta. Kaskiahon romaanilla on kuitenkin suurta merkitystä: siinä käsitellään voimakkaasti päihteidenkäytön seurauksia, ja kirja varmasti herättää pohtimaan, kannattaako päihteitä alkaa käyttää.
Outi OjaPate etsi amfetamiinipussia rojun joukosta. Sen kämppä oli jatkuvasti metrin paskakerroksen peitossa. Ehkä sen muuttamisella viisitoistavuotiaana kotoa oli osuutta asiaan. Ei tarvinnut välittää. Niin kuin ei tarvinnut Paten vanhempienkaan enää. Ne olivat ostaneet Patelle oman asunnon saadakseen olla rauhassa. Millä rahalla, sitä Teemu ei tiennyt. Pate ei ollut koskaan kertonut.