Laila Kohonen: Sankarimitali (1999)Maili Öst |
adoptio alkoholismi arkielämä erilaisuus fantasia harrastukset huumori ihastus ihmissuhteet internet Intia jännitys kesä kissat koirat kouluelämä koulu koulukiusaaminen köyhyys lesbous luonto maailmankatsomus matkailu muinaisaika murrosikä musiikki noidat perheongelmat pohjoinen rakkaus rasismi sairaus seikkailu seksi seksuaali-identiteetti seksuaalisuus seurustelu sota taikuus talvi tanssi taruolennot traktorit ulkomaat urheilu uusperhe ulkonäköpaineet uskonto vaihto-oppilasvuosi yliopisto-opiskelu ystävyys
Kirjan nimi: | Sankarimitali |
Kirjailija: | Laila Kohonen, kuvittanut Elina Vanninen |
Ilmestynyt: | 1999 |
Kustantaja: | Tammi, Vihreä varis -sarja |
Sitaatti: Vaikka erilaisiahan kaikki olivat. Pappa, joka hoki, että oli syntynyt ihan eri maailmaan kuin tämä nykyinen. Sini, joka väitti, ettei ymmärrä poikia. Ja tietenkin Ali, jolla oli, niin kuin aikuiset sanoivat, erilainen kulttuuri. Mitä se sitten tarkoittikin. Kauheaa olisi ollut, jos he kaikki olisivat samanlaisia.
Ikäsuositus: Vihreä varis -sarjan kirja sopivat suuren tekstikokonsa ja kuvituksensa ansiosta nuorillekin lukutoukille aina alakoululaisista lähtien.
Kohderyhmäsuositus: Sopii nuorelle salapoliiseille aina alakoululaisista asti sekä jokaiselle, jota maahanmuuttajien asema, kulttuurierot ja erilaisuuden hyväksyminen kiinnostavat. Seikkailujen seassa kirja sisältää paljon hauskaa tietoa erilaisista kulttuuriperinteistä ja kansantarinoista ihan jokaiselle.
Teemoja: seikkailu, ystävyys, eläimet, suvaitsevaisuus, kulttuurierot, kansanperinteet/-tarinat
Linkit:
Kirjailija Laila Kohosen esittely
Kustantajan kirjailijaesittely Laila Kohosesta
Kymmenvuotias Masa asuu omakotitalossa vanhempiensa, isosiskonsa Sinin ja koiransa Ruskan kanssa. Kauniina kesäpäivänä Masa istuu pihapuussa katsomassa, kun naapuriin muuttaa uusi perhe. Masa ryhtyy muuttoavuksi ja saa samalla naapuriperheen pojasta Alista samanikäisen ystävän. Ja sekös sopii Masalle, jota Ruskan ulkoiluttaminen ihan yksin välillä kyllästyttää. Alikin kaipaa ystävää, sillä hänen perheeseensä kuuluu vanhempien lisäksi vain pikkusisko Jasmin. Lisää kommelluksia mutta myös iloa Masan ja Alin perheisiin tuovat vuoden mittaan lisäksi kissanpentu ja hamsteri.
Erilaisten seikkailujen ja leikkien lomassa pojat joutuvat myös kohtaamaan pelon ja turvattomuuden tunteita – kylän postiin nimittäin murtaudutaan, kun Masan äiti on yksin työvuorossa. Pojat eivät kuitenkaan jää neuvottomiksi, vaan osaavat valppautensa ja tarkkaavaisuutensa ansiosta antaa poliisille parikin ratkaisevaa vihjettä postiryöstön selvittämiseksi. Kaveruksista tulee samalla koko koulun sankareita, jotka kuljetetaan koulun pihaan näyttävästi poliisikyydillä. Apua salapoliisityössään pojat saavat lievästi kehitysvammaiselta Vähä-Vilholta, jota monet kyläläiset hänen erilaisuutensa vuoksi ihan turhaan pelkäävät.
Salapoliisiseikkailun, jännityksen ja huumorin lisäksi Sankarimitali tarjoaa kiehtovan ja vauhdikkaan oppitunnin kulttuurieroista, ennakkoluulojen ja pelkojen kohtaamisesta sekä todellisesta ystävyydestä. Masa oppii muun muassa, että Alin äidinkieli on farsi ja että äiti on farsiksi ”maman”, isä ”baba” ja hiiri ”muš”. Pojat opettavat toisilleen myös monenmoisia omaan kulttuuriinsa kuuluvia perinteitä, uskomuksia ja jopa kauhutarinoita. Etenkin Masan pappa on ensin hieman epäluuloinen uusia naapureita kohtaan, mutta hänkin saa tunnustaa ennakkoluulonsa turhiksi tutustuessaan heihin ja heidän tapoihinsa pihakutsuilla. Karjalan evakkona pappa loppujen lopuksi ymmärtää hyvin vieraaseen maahan muuttaneiden tuntoja ja ajoittaista koti-ikävää.