 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Pikku-Marjan eläinkirja |
| Kirjailija: | Laura Latvala, kuvittanut Helga Sjöstedt |
| Ilmestynyt: | 1947, 28. painos 2008 |
| Kustantaja: | WSOY |
Ikäsuositus: Loruikäisille.
Kohderyhmäsuositus: Lapsille ja aikuisille, jotka haluavat palata lapsuuden idylliin.
Teemoja: ihmisen ja luonnon suhde, lapsen ja eläimen symbioosi, vapaus ja sen rajat
Linkit:
Laura Latvalan ja teoksen esittely Siilinjärven sivuilla
… maailmankatsomus maakunnat maallemuutto maaseutu marjastus masennus matka matkailu meilailu mielikuvitus monikulttuurisuus muinaisaika murre murrosikä musiikki muutokset muutto noidat nuoret nuortenkirjallisuus nuoruus ongelmanratkaisu ongelmat onkiminen onnettomuus opiskelu pakolaiset parisuhde pelko pelkotilat perhe perheongelmat perheväkivalta pohjoinen Pohjois-Karjala poliittinen vaino psykologia psyykkinen sairaus päihteet rakastuminen rakkaus rasismi rastafarit rikollisuus rippikoulu ruokaohjeet sairaus salaisuudet salapoliisityo sanataide Savo savolaisuus seikkailu seksi seksismi seksuaali-identiteetti seksuaalisuus seurustelu sienestys sijaisperhe sirkusharrastus sisarussuhteet Somalia sosiaalistuminen sota sotilasdiktatuuri sukupolvierot sukupuoliroolit sukuyhteys suomenruotsalaisuus suru suvaitsevaisuus syntymäpäivät syrjäytyneisyys syyllisyys syömishäiriöt syöpä taikuus taisteleminen taiteet talvi tanssi taruolennot teatteri traktorit tulevaisuudensuunnitelmat turkistarhaus turvapaikanhakijat tytön ja pojan suhde työharjoittelu tähtitiede ulkomaalaiset ulkomaat ulkonäkö ulkonäköpaineet urheilu uskonto uusperhe vaihto-oppilasvuosi valehtelu valtataistelu vanhempien ero vapaus ja sen rajat Venäjä vertaistuki vähemmistöt väkivalta yksinäisyys yliopisto-opiskelu ystävyys
Pikku-Marjan eläinkirjaa on painettu yli 300 000 kappaletta, ja se on kaikkien aikojen eniten myyty suomalainen lastenkirja. Teos ilmestyi ensimmäisenä painoksena sotienjälkeisinä puutteen vuosina, jolloin Suomessa leikattiin seteleitä, ruoka oli kortilla ja maa etsi suuntaansa suurpoliittisessa ristiaallokossa. Aakkosten ketjussa etenevä lastenrunokirja näyttää päältä katsoen maalaiselta idylliltä, joka tuo mieleen 1930-luvun Suomen ikimuistoiset aurinkoiset kesät. Teoksen päähenkilöt ovat sekä lapsia että eläimiä. Runojen tarttuvissa riimeissä, jotka Marjatta Meritähden sävellykset ovat tehneet tunnetuiksi, ja Helga Sjöstedtin monivärikuvituksessa voi nähdä paratiisin piirteitä: niin kotipuutarhassa kuin lähiympäristössäkin jokaisella lapsella ja eläimellä on oma luonnollinen paikkansa.
Idyllin sisällä havaitaan pieniä säröjä ja vähän isompiakin murtumia. Muutoin on vaikea ymmärtää eläintarinoissa yhä uudelleen toistuvaa pakenemisen motiivia. Runojen tyyppihahmoiksi nousevat karkuun juokseva porsas tai äkäinen vuohipukki pökkimässä veräjää. Symboliksi sidonnaisuuden ja irrallisuuden ristiriidasta kasvaa kirjan koppakuoriainen. Karsinastaan ulos viime kädessä pääsevät vain taivaan linnut. Vapauden ja turvallisuuden kompromissin hakeminen on kirjallisen lapsipedagogiikan ydinkysymys niin peruskonservatismiin nojaavassa Pikku-Marjan eläinkirjassa kuin saman aikakauden radikaaleissa lastenkirjoissakin, Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossussa ja Tove Janssonin Muumi-teoksissa.
Pikku-Marjan eläinkirjaa voi lukea suhteessa suomalaisessakin perinteessä tuttuun onnellisten saaren
aihepiiriin. Tätä tukee elämäkerrallinen tieto, jonka mukaan Laura Latvalan nuoruuden mieliruno oli Aleksis Kiven Lintukoto
. Kiven runon viherjä niitty
ja kultakeltain pelto
värittävät myös lastenkirjan maisemaa, jossa mehiläiset hyörivät ja hedelmät kypsyvät. Sekä Kiven runossa että Pikku-Marjan eläinkirjassa esille nousee nostalgian valtaväri, joka ilmenee Sjöstedtin kuvituksessa niin taivaan kuin vedenkin sinisenä.
Ihahaa, ihahaa,
hepo hirnahtaa.
Ihanaa, ihanaa
onhan ratsastaa.
Juokse, hepo, hiljaa,
kannat pikku Siljaa.
Kanna kotiin saakka
kevyt, kallis taakka.