 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Punainen lumme |
| Kirjailija: | Marja-Leena Lempinen |
| Ilmestynyt: | 2008 |
| WSOY: |
Ikäsuositus: Kirja soveltuu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.
Kohderyhmäsuositus: Sopii lukijoille, joita mietityttävät seksuaalinen hyväksikäyttö, itsenäistyminen, murrosikä, naiseus, rakkaus, ystävien ja läheisten merkitys kriisitilanteissa ja ikävien muistojen käsitteleminen.
Teemoja: ihmissuhteet, rakkaus, ystävyys, perhe, naiseus
Linkit:
Marja-Leena Lempisen haastattelu
Savon Sanomien kirja-arvostelu
1960-luku absolutismi adoptio alkoholismi alkuperäiskansat amerikansuomalaiset ammatinvalinta arkielämä arvoitukset avioero bändi draama eläimet eläintensuojelu ennakkoluulot erilaisuus Espanja eutanasia fantasia fantasiamaailmat feminismi filosofia halvaantuminen harrastukset henkinen kasvu hevoset hevosharrastus historia huostaanotto huumori ihastus ihmisen ja luonnon suhde ihmissuhteet ilmastonmuutos…
Punainen lumme -kirja kertoo 16-vuotiaasta Ellasta, joka asuu normaalissa perheessä isän, äidin ja koiran kanssa isosiskon viettäessä vaihto-oppilasvuotta Amerikassa. Ellalla menee koulussa hyvin, hän valokuvaa, kirjoittaa blogia nettiin ja viettää aikaa parhaiden ystäviensä Hyttysen ja Lutusen kanssa. Kun valokuvaajaa esittävä mies ottaa Ellaan yhteyttä hänen nettiin laittamiensa kuvien takia, ikävät muistot palaavat pikkuhiljaa Ellan mieleen. Kaikki ei ole kohdallaan. Mitä tapahtui kaupan varastossa sinä kesänä, kun Ella menetti elämänilonsa?
Kirjassa käsitellään hienovaraisen rankalla tavalla nuoren tytön tuntemuksia, kun hänen kaikkein pyhintään ja arvokkaintaan – seksuaalisuuttaan ja naiseuttaan – on loukattu. Kirja kuvaa, miltä on tuntunut pitää sisällään 14-vuotiaasta asti jotain, mikä saa ihmisen käyttäytymään kuin hän olisi jatkuvassa vaaratilassa. Lopulta kun mieli on liian väsynyt, Ella päätyy nuorten kriisikeskukseen, sairaalaan, jossa hidas parantumisprosessi voi alkaa. Sairaalassa hän tutustuu Joonataniin, jolla on samanlaisia kokemuksia. Heidän kirjeenvaihtonsa, yhteys luontoon sekä luokkatovereiden lahja – punainen lumme – ovat tärkeitä symboleita Ellan parantumiselle.
Erityisen hyvin kirjassa on kuvailtu nuoren tytön henkistä vihaa ja painolastia, jonka kantaminen ajaa hulluuteen. Kirjailija on onnistunut kuvaamaan Ellan henkistä prosessia niin, että lukija haluaa lukea romaanin loppuun asti.
Kumpi meistä on vahvempi – minä vai ne ikävät muistot joita kannan mielessäni?