 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Tiera – Sammon vartijat 2 |
| Kirjailija: | Timo Parvela |
| Ilmestynyt: | 2008 |
| Kustantaja: | Tammi |
Ikäsuositus: Suunnattu kaikenikäisille, jotka lukevat innokkaasti ja sujuvasti, ei ehkä aivan nuorimmille lukijoille.
Kohderyhmäsuositus: Kirja sopii hyvin Kalevalasta ja suomalaisesta mytologiasta vähänkin kiinnostuneille sekä fantasian- ja seikkailunnälkäisille lukijoille.
Teemoja: Kalevala, fantasia, ilmastonmuutos, luonto, matka, seikkailu
Linkit:
Kirjailijan kotisivut
Lisää kirjailijasta ja hänen tuotannostaan Tammen sivuilla
Juttu kirjailijasta ja Sammon vartijat -sarjasta Kantele.netin sivuilla
… luonto lääketiede maahanmuutto maailmankatsomus maakunnat maallemuutto maaseutu marjastus masennus matka matkailu meilailu mielikuvitus monikulttuurisuus muinaisaika murre murrosikä musiikki muutokset muutto noidat nuoret nuortenkirjallisuus nuoruus ongelmanratkaisu ongelmat onkiminen onnettomuus opiskelu pakolaiset parisuhde pelko pelkotilat perhe perheongelmat perheväkivalta pohjoinen Pohjois-Karjala poliittinen vaino psykologia psyykkinen sairaus päihteet rakastuminen…
Maailma ja luonto ovat Sammon palasten keräämisen vuoksi mullistumassa. Ilmari, Anni, Saana, Jokkeri, Aino ja rehtori kiiruhtavat etsimään viimeistä Louhen ja Pohjolan tavoittelemaa sirpaletta. Myös Loviattaren vangiksi jäänyt Ahti pitää pelastaa. Harmia aiheuttavat vaaralliset hiidet hurttiensa kanssa sekä itse linnuksi muuttunut Louhi. Matkalla saattueeseen liittyvät hurja soturi ja eräkävijä Tiera. Anni, Ilmari ja Saana lähtevät kuitenkin omille teilleen tapaamaan tietäjä Antero Vipusta auttaakseen Ahtia, joka heikkenee jatkuvasti Tuonelan synkällä maalla. Kirja on jatko-osa Sammon vartijat -sarjan aloittaneelle Tuliterälle.
Jatko-osassa tarinaan astuu selvästi synkempi puoli, mutta myös tarinankerronta paranee. Kirja on edellistäkin koukuttavampi ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu. Sekä uudet että vanhat henkilöhahmot uusine seikkailuineen ilahduttavat ja saavat odottamaan seuraavaa käännettä jännityksellä.
Olga PoropudasEi tätä joukkoa parhaalla tahdollakaan voi kutsua kovin uljaaksi. Meitä on vain kuusi resuista ja väsynyttä matkaajaa kuhmuisessa matkailuautossa. Rehtori on vanhentunut näiden parin kuukauden aikana niin, että häntä voisi melkein erehtyä pitämään meidän isoisänämme. Hänen hapsottavaan tukkaansa on ilmestynyt harmaita hiuksia ja ennestäänkin laihat posket ovat painuneet kuopalle haudaten silmät jonnekin tummiin varjoihin. Jos minä olisin maapallo, olisin aika huolissani tästä joukosta, jonka on määrä pelastaa se.