 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Minä olen Davor |
| Kirjailija: | Pirkko Talvio, kuvittanut Leena Lumme |
| Ilmestynyt: | 1994 |
| Kustantaja: | Tammi (Vihreä varis -sarja) |
Ikäsuositus: Vihreä varis -sarjan kirjat sopivat suuren tekstikokonsa ja kuvituksensa ansiosta nuorillekin lukutoukille aina alakoululaisista lähtien. Lasten elämä sodan keskellä on ollut rankkaa, mutta kirjaan mahtuu myös paljon huumoria ja hauskoja kommelluksia.
Kohderyhmäsuositus: Sopii nuorellekin lukijalle, jota sota ja pakolaisasiat askarruttavat.
Teemoja: pakolaiset, sota, ystävyys, kulttuurierot, urheilu/luisteluharrastus, suvaitsevaisuus
Linkit:
Kustantajien esittelyjä kuvittaja Leena Lumpeesta:
Otava
WSOY
… ihmisen ja luonnon suhde ihmissuhteet ilmastonmuutos internet Intia islam isä-/äitisuhde itsemurha itsenäistyminen Jamaika jännitys kaksoset Kalevala kanga-päähine kansanperinteet ja -tarinat kasvaminen katoaminen katulapset kaverisuhteet kaverit kerjääminen kesä kilpailu kissat kiusaaminen kodin ja koulun arvot kodittomuus koirat kokemukset kolonialismi Kongo koripallo koti koulu kouluelämä koulu koulukiusaaminen kulttuurierot kuolema köyhyys laitoshoito lapsen maailman avartuminen lapsen ja eläimen symbioosi lapsen oikeudet lapset lastenkoti leirikoulu lesbous liikenneonnettomuudet luokkaretki luonto lääketiede…
Pieni koulupoika Davor on joutunut pelkäämään paljon, ennen kuin hän matkustaa perheineen pakolaiseksi Suomeen. Heidän kotimaassaan Jugoslaviassa on sota, ja Davor näkee edelleen painajaisia pommi-iskuista ja vaarallisista vedenhakumatkoista kotikaupungissaan Sarajevossa. Davor ja hänen siskonsa Jadranka ovat tottuneet juoksemaan joka paikkaan, koska kaikkialla voi vaania sala-ampujia. Perhe on joutunut kärsimään myös nälästä, ja kaikesta on ollut pula.
Sitten Davorin isän haavoittuu kranaatti-iskussa yrittäessään auttaa muita haavoittuneita. Niin alkaa Davorin perheen matka kohti tuntematonta maata nimeltä Suomi. Pitkän lentomatkan jälkeen Davorin isä ja muut haavoittuneet pääsevät sairaalaan. Davor, Jadranka ja pikkusisko Irisa muuttavat äidin kanssa suomalaiseen pakolaiskeskukseen. Siellä Davor tutustuu monesta eri maasta tuleviin pakolaislapsiin ja ystävystyy erityisesti rasavillin afrikkalaisen Pauline-tytön kanssa. Kaikki he ovat turvapaikanhakijoita.
Pirkko Talvion kirjassa kuvataan hyvin rankkoja kokemuksia ja sotamuistoja, mutta kerrontaa sävyttää myös lämmin huumori ja nauru monille hassuille kommelluksille ja väärinkäsityksille uudessa maassa. Davor ja Jadranka muistelevat usein kotimaataan ja kertaavat mielessään sekä sodan pelkoja että sotaa edeltänyttä onnen aikaa ja tavallista arkielämää. Jadranka kaipaa erityisesti luisteluharrastustaan ja unelmoi saavansa Suomessakin luistimet. Lapset pääsevät myös kouluun ja totuttelevat suomalaisiin tapoihin ja suomen kieleen. Kun Davorin isä viimein pääsee sairaalasta, perheen on määrä muuttaa pakolaiskeskuksesta maalle. Vähitellen myös pelko alkaa helpottaa.
Maili ÖstMinäkin juoksin ensin kaiken aikaa. Pelotti, ihan kuin jossain vaanisi sala-ampujia. Mutta enää minä en pelkää koko ajan. On hauskaa kävellä ihan hiljaa, kaikessa rauhassa.