 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Katon kokoinen tähtitaivas (I taket lyser stjärnorna) |
| Kirjailija: | Johanna Thydell (suomentanut Nora Schuurman) |
| Ilmestynyt: | 2004 (2003) |
| Kustantaja: | Otava |
Ikäsuositus: Kirja soveltuu parhaiten juuri yläkoulun aloittaneille ja sitä vanhemmille.
Kohderyhmäsuositus: Kirja sopii erityisen hyvin tytöille, joita mietityttävät ylä-asteen aloittaminen ja koulunkäynti, ensirakkaus, oma ulkonäkö, ystävyys, suosittuna olemisen merkitys, itsenäistyminen, äidin sairaus tai läheisen menettäminen.
Teemoja: rakkaus, ystävyys, sairaus, ulkonäköpaineet, kuolema
Linkit:
Mansikkamaa-blogin arvostelu kirjasta
Kirjastokaista
Moona Sinisillan arvio samasta kirjasta Iilimadossa
… tähtitiede ulkomaalaiset ulkomaat ulkonäkö ulkonäköpaineet urheilu uskonto uusperhe vaihto-oppilasvuosi valehtelu valtataistelu vanhempien ero vapaus ja sen rajat Venäjä vertaistuki vähemmistöt väkivalta yksinäisyys yliopisto-opiskelu ystävyys
Katon kokoinen tähtitaivas -kirja kertoo 13-vuotiaasta Jennasta, joka aloittaa yläkoulun. Jenna ja hänen paras ja ainoa kaverinsa Susanna vertaavat itseään koulun suosituimpiin oppilaisiin. Suosituista yksi on kaunis Ullis, jonka äiti on alkoholisti. Jenna tuntee itsensä erityisen rumaksi, varsinkin kun hänen suuri rakkautensa Sakke viihtyy niin hyvin Ulliksen kanssa.
Jennalla on kuitenkin suurempiakin huolenaiheita, sillä hänen äidillään on rintasyöpä, eikä normaali elämä ole enää mahdollista. Äidin huonon tilan takia isovanhemmat alkavat lähestulkoon asua heillä, mikä ärsyttää Jennaa. Susannankin kanssa välit menevät ristiin, kun Ullis yhtäkkiä haluaa kaveerata Jennan kanssa. He löytävät toisistaan Ulliksen kanssa sielunkumppanukset, ja välit Saken kanssa lämpenevät Ulliksen bileissä, jotka ovat kuuluja alkoholista ja hurjasta menosta. Elämä kuitenkin vie pohjan Jennan jalkojen alta, sillä hänen äitinsä on tekemässä kuolemaa.
Kirja on realistisen kipeä ja koskettava kuvaus nuoresta tytöstä, joka haparoiden alkaa etsiä minuuttaan ikätoveriensa joukossa, kokeilee rajojaan ja joutuu kohtaamaan läheisen vaikean sairauden. Erityiset plussapisteet antaisin kirjan tarjoamasta uudesta näkökulmasta, joka taiteilee loistavasti herkän ja realistisen kerronnan välillä.
Noora HapuliJennan äidillä on rintasyöpä. Paperinpalaan yhden tähden alle hän on kirjoittanut: ’Jos sinä kuolet, äiti, niin minä tapan itseni.’