 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Arttu K. ja Julia |
| Kirjailija: | Marja-Leena Tiainen |
| Ilmestynyt: | 2000 |
| Kustantaja: | Tammi |
Ikäsuositus: Artun seikkailut sopivat kaikille yläkoululaisista vanhuksiin.
Kohderyhmäsuositus: Kirja sopii sirkusharrastuksesta kiinnostuneille sekä niille, joita askarruttaa maallemuutto, kulttuurierot sekä elämä aivan Suomen itärajan tuntumassa.
Teemoja: maallemuutto, maaseutu, sirkusharrastus, suvaitsevaisuus, erilaisuus, köyhyys, kulttuurierot, ulkomaalaiset, absolutismi, ihastuminen/rakkaus, luonto, marjastus/sienestys, Venäjä, Pohjois-Karjala
Linkit:
Kirjailijaesittelyjä:
Pohjoiskarjalaisia kirjailijoita Latvavesiltä-sivustolla
Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli
Kustantajan kirjailijaesittely
Helsingin kaupunginkirjaston kirjailijaesittely
Sanojen aika -esittely (Helsingin ja Hämeenlinnan kaupunginkirjastot)
… nuoret nuortenkirjallisuus nuoruus ongelmanratkaisu ongelmat onkiminen onnettomuus opiskelu pakolaiset parisuhde pelko pelkotilat perhe perheongelmat perheväkivalta pohjoinen Pohjois-Karjala poliittinen vaino psykologia psyykkinen sairaus päihteet rakastuminen rakkaus rasismi rastafarit rikollisuus rippikoulu ruokaohjeet …
Taikatemppuja ja jonglöörausta harrastava 14-vuotias Arttu Kuronen on pakon edessä taipunut muuttamaan Helsingin kotikortteleistaan isänsä kotikonnuille Pohjois-Karjalaan, Hukan kylään Karpaloon. Ulospäin suuntautunut Arttu sopeutuu kuitenkin nopeasti ja tutustuu paikallisiin nuoriin ja heidän illanviettotapoihinsa. Itärajan tuntumassa sijaitsevassa Karpalossa stadilainen Arttu on loppujen lopuksi eksoottisempi näky kuin Venäjältä joka vuosi saapuvat ahkerat marjanpoimijat. Kanssakäyminen valtionrajojen yli on muutenkin vilkasta, ja Arttu saa kesän mittaan ystävän muun muassa hiljaisesta Juliasta, jonka niukkuudessa elävälle perheelle marjastuksesta kertyneet kesätienestit ovat elinehto.
Arttu K. ja Julia on kolmiosaisen Arttu-sarjan toinen osa, mutta kirjan maailmassa pärjää myös ensimmäistä osaa lukematta. Maallemuuttoa kaupunkilaisen näkökulmasta puntaroiva kirja osoittaa oivaltavasti, miten suhteellisia käsityksemme erilaisuudesta ja vieraudesta ovat. Artun tekee esimerkiksi melkoiseksi kummajaiseksi paikallisen nuorison silmissä jo se, ettei hän pahemmin välitä alkoholista tai mopoista eikä omista edes suksia. Neuvokkaalla Artulla on kuitenkin aina ässä hihassaan, mitä tulee kulttuuri- ja kielierojen ylittämiseen ja epäluulojen karistamiseen: hän voittaa yleisön kuin yleisön puolelleen esittämällä taidokkaita korttitemppuja.
Maili ÖstTäällä landella oli tapana, että ventovieraatkin tulivat juttusille tai ainakin tervehtivät. Minusta se oli aika hämmentävää.