 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Poistui kotoaan |
| Kirjailija: | Marja-Leena Tiainen |
| Ilmestynyt: | 2005 |
| Kustantaja: | Tammi |
Ikäsuositus: Mikon ja Hannan ikätovereille ja jokaiselle, joka miettii tarinoita ja tunteita lehtien katoamisilmoitusten takana.
Kohderyhmäsuositus: Kaikille, joita askarruttaa elämä läheisen ihmisen katoamisesta tai kuolemasta johtuvan epätietoisuuden ja surun kanssa.
Teemoja: katoaminen, sisarsuhde, kuolema, ystävyys, vertaistuki, rakkaus, seurustelu, interrail
Muuta: Poistui kotoaan on ilmestynyt tanskaksi vuonna 2007 nimellä Når isen smelter, kääntäjänä Helena Idström.
Linkit:
A. Lehtikritiikkiä netissä:
Suvi Aholan arvostelu kirjasta Helsingin Sanomissa
B. Kirjailijaesittelyjä:
Pohjoiskarjalaisia kirjailijoita Latvavesiltä-sivustolla
Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli
Kustantajan kirjailijaesittely
Helsingin kaupunginkirjaston kirjailijaesittely
Sanojen aika -esittely (Helsingin & Hämeenlinnan kaupunginkirjastot)
1960-luku absolutismi adoptio alkoholismi alkuperäiskansat amerikansuomalaiset ammatinvalinta arkielämä arvoitukset avioero bändi draama eläimet eläintensuojelu ennakkoluulot erilaisuus Espanja eutanasia fantasia fantasiamaailmat feminismi filosofia halvaantuminen harrastukset henkinen kasvu hevoset hevosharrastus historia huostaanotto huumori ihastus ihmisen ja luonnon suhde ihmissuhteet ilmastonmuutos internet Intia islam isä-/äitisuhde …
Lukiolaistyttö Hanna elää ensimmäistä vakavaa seurustelusuhdettaan ja suunnittelee huolettomana tulevaisuuttaan, kun pikkuveljen selittämätön katoaminen pysäyttää koko Hiltusen perheen elämän. Kun 16-vuotiaan Mikko-veljen liikkeitä aletaan poliisin avustuksella selvittää, Hanna saa hämmästyksekseen huomata, miten vähän hän läheiseksi kokemansa pikkuveljen elämästä ja ajatuksista lopulta tietää.
Hanna alkaa jäljittää ja jututtaa veljensä koulukavereita sekä nettituttavia ja yrittää käsitellä omaa hätäänsä samalla, kun hakee sanoja, joilla lohduttaa vanhempiansa ja erityisesti pikkusisko Lottaa. Hannan elämänarvot menevät muutenkin kertaheitolla uusiksi, ja arkihuolet, kuten koulunkäynti ja kaveripiiri vanhojen tansseineen ja bileineen, jäävät syrjään. Koetukselle joutuu myös suhde abivuottaan elävään poikaystävä Ilariin. Tärkeän sijan perheen selviytymisessä saa vertaistuki ja yhteys kohtalontovereihin, jotka pahimmassa tapauksessa joutuvat elämään koko loppuikänsä epätietoisuudessa kadonneen omaisensa kohtalosta.
Marja-Leena Tiaisen kirja auttaa ymmärtämään jokaisen pienen katoamisilmoituksen taakse kätkeytyvää suurta epätietoisuutta ja hätää. Tarina ankkuroituu pieneen Tattarin kylään Pohjois-Karjalassa ja saa siitä vakuuttavaa paikallisväriä, mutta se voisi tapahtua missä päin maailmaa tahansa. Arkaa aihetta lähestytään arkisesti niin, että mukaan mahtuu kaikki käytännön ongelmista elämää suurempiin kysymyksiin ja tunteiden myllerrykseen. Nuoren tytön näkökulma avaa samalla ikkunan perheen ja lähipiirin erilaisiin tapoihin kohdata huoli ja suru – ja selviytyä niiden kanssa. Lukija jännittää, pelkää ja toivoo perheen mukana. Kerronnasta tekee erityisen koskettavan mutta samalla valoisan se, että Hannan näkökulman sekaan lomittuu myös välähdyksiä Mikon katoamista edeltävistä ajatuksista ja suunnitelmista. Kirja on aiheiltaan rankka, mutta arjen keskeltä haetaan myös keinoja selviytymiseen.
Maili ÖstHirveä, kauhea, kamala, miten huolettomasti ja kevyissä yhteyksissä Hanna oli sanoja aiemmin heitellytkään. Kun ihminen koki jotain todella kauheaa, sanat menettivät merkityksensä.