 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Elämänkirja |
| Kirjailija: | Esko-Pekka Tiitinen |
| Ilmestynyt: | 2006 |
| Kustantaja: | Tammi |
Ikäsuositus: Kirja sopii 16-vuotiaille ja sitä vanhemmille.
Kohderyhmäsuositus: Kirja soveltuu kaikille herkille ja nuorille tytöille ja pojille, joita mietityttää kasvaminen. Kirja on oivallinen myös luontoa rakastaville tai masennusprosessia läpikäyville.
Teemoja: luonto, masennus, muutto, ihastus, ystävyys
Linkit:
Esko-Pekka Tiitisen esittely Suomen Nuorisokirjailijoiden Nettimatrikkelissa
Kari Tahvanaisen kirjaesittely Elämänkirjasta
… maakunnat maallemuutto maaseutu marjastus masennus matka matkailu meilailu mielikuvitus monikulttuurisuus muinaisaika murre murrosikä musiikki muutokset muutto noidat nuoret nuortenkirjallisuus nuoruus ongelmanratkaisu ongelmat onkiminen onnettomuus opiskelu pakolaiset parisuhde pelko pelkotilat perhe perheongelmat perheväkivalta pohjoinen Pohjois-Karjala poliittinen vaino psykologia psyykkinen sairaus päihteet rakastuminen rakkaus rasismi rastafarit rikollisuus rippikoulu…
Elämänkirja kertoo 17-vuotiaasta Marjasta, joka asuu kotitilallaan Matalan kylässä, itäisessä Suomessa. Hänellä on kaupunkiin opiskelemaan muuttanut isosisko ja vanhemmat, jotka joutuvat väistämättömän tosiasian eteen: tilan pitäminen ei ole enää kannattavaa, ja lehmät on myytävä. Marja masentuu muuttoajatuksesta kaupunkiin, koska hänellä on maalla kaikki hyvin ja hän rakastaa lempilehmäänsä, valokuvaamisharrastuskin käy luontevammin maalla. Lopulta Marja viedään psykiatriselle nuorten osastolle, jossa hän tapaa filosofisen pojan, Zenin, joka kysyy jatkuvasti ”mitä on?”. Tämän kysymyksen ja taideterapian avulla Maria pääsee kiinni menneisyyteensä ja suruunsa sekä oppii käsittelemään niitä.
Esko-Pekka Tiitisen kirjoitustyyliin sisälle päästyään lukija oivaltaa sen olevan todella nerokasta. Kirja käsittelee herkkää aihetta aivan uudella tavalla. Elämänkirja ei todellakaan ole perinteinen masentuneen nuoren kertomus, vaan lukija oppii parhaimmillaan itsestäänkin jotain uutta lukuprosessin aikana.
Noora HapuliKenties kotini maisemat, kadotessaan kesäksi näköpiiristäni, kasvoivatkin sisälleni! Minä kasvoin sisältäpäin. Laajenin? Kypsyin? Silti se oli raskasta aikaa. Tiedättekö miltä tuntuu, kun ei saa kunnolla vedetyksi henkeä. Tiedättekö miltä tuntuu kun joku toinen tulee ja sanoo että elämän on jatkuttava. Minä olin sellaisessa tilassa, ettei kulkusuuntia ollut moniakaan.