 |
 |
|
|
| Kirjan nimi: | Susitosi |
| Kirjailija: | Niina Repo ja Seita Parkkola |
| Ilmestynyt: | 2001 |
| Kustantaja: | WSOY |
Ikäsuositus: Soveltuu yläkouluikäisille, lukiolaisille ja aikuisille.
Kohderyhmäsuositus: Sopii melkein kenelle tahansa jännityksestä pitäville.
Teemoja: jännitys, eläimet, ystävyys, rakkaus, seikkailu
Linkit:
Mansikkamaa-blogin arvostelu kirjasta
… Pohjois-Karjala poliittinen vaino psykologia psyykkinen sairaus päihteet rakastuminen rakkaus rasismi rastafarit rikollisuus rippikoulu ruokaohjeet sairaus salaisuudet salapoliisityo sanataide Savo savolaisuus seikkailu seksi seksismi seksuaali-identiteetti seksuaalisuus seurustelu sienestys sijaisperhe sirkusharrastus sisarussuhteet Somalia sosiaalistuminen sota sotilasdiktatuuri sukupolvierot sukupuoliroolit sukuyhteys suomenruotsalaisuus suru suvaitsevaisuus syntymäpäivät syrjäytyneisyys syyllisyys syömishäiriöt syöpä taikuus taisteleminen taiteet talvi tanssi taruolennot teatteri traktorit tulevaisuudensuunnitelmat turkistarhaus turvapaikanhakijat tytön ja pojan suhde työharjoittelu tähtitiede ulkomaalaiset ulkomaat ulkonäkö ulkonäköpaineet urheilu uskonto uusperhe vaihto-oppilasvuosi valehtelu valtataistelu vanhempien ero vapaus ja sen rajat Venäjä vertaistuki vähemmistöt väkivalta yksinäisyys yliopisto-opiskelu ystävyys
Susitosi-kirjassa on kaksi päähenkilöä ja kertojaa, Karina ja Laura, jotka tutustuvat toisiinsa sanataidekurssilla. He ovat molemmat 16-vuotiaita. Kun Karina lähtee liftausreissulle kohti Sodankylän filmifestivaaleja parhaan ystävänsä Stellan ja tämän poikaystävän kanssa, Laura ja Karina vaihtelevat sähköpostia päivittäin. Laura yrittää parannella haavojaan, sillä hänen paras ystävänsä Mari on tapaillut Lauran ykkösihastusta Aleksia.
Asiat alkavat riistäytyä käsistä, kun Karina rakastuu Juusoon reissulla, ja lopulta Stella ryövää heidät ja katoaa. Karinan harhaillessa pelottavaksi käyvän Juuson kanssa metsässä Laura lähtee myös Sodankylään, sillä hänen enonsa on pyytänyt häntä lähettämään sinne Susitosi-nimisen kansion, jonka tiedot saavat Lauran oksentamaan. Mitä yhteistä voi olla susilla, Juusolla ja Aleksilla? Ja mitä tapahtuu, kun mikään ei olekaan sitä, miltä näyttää?
Kirja on taitavan levottomasti kirjoitettu. Kahden kirjailijan yhteistyö toimii tässä kirjassa hyvin ja tuo toivottua eläväistä kerrontaa tarinaan. Kauniit, vaikeaselkoiset ja ymmärrystä vaativat kielikuvat sekä vertaukset ovat plussaa, sillä ne erottavat tarinan muista valtavirran tarinoista. Pitkälti niiden ansiosta kirjaa ei voi jättää kesken!
Susitosi-kirjan itsenäiset jatko-osat ovat Ruttolinna (WSOY, 2002) ja Jalostamo (WSOY, 2004).
Noora HapuliAurinko oli paljas kylmä lautanen. Kuu, aurinko ja itikoita. Hän oli kietonut tietokoneen ja kännykän samettikorsettiin ja haudannut puun juurelle. Kuinka kauan siitä jo oli. Toisen puun juurella ohuen jäkäläpeiton alla olivat Juuson rinkka, viulu ja makuupussi.