Kirjan nimi:
Alex, Aisha ja Sam
Kirjailija: Marja-Leena Tiainen
Ilmestynyt: 2007
Kustantaja: Tammi

Ikäsuositus: Koukuttavan jännittävää ja järkyttävää lukemista kaikille yläkoululaisista lukiolaisiin ja aikuisiin.

Kohderyhmäsuositus: Kirja on tehokas keskustelunavaus kaikille, joita kiinnostavat turvapaikanhakijat sekä pakolaisnuorten pelon ja toivon sekainen elämä Suomessa.

Teemoja: pakolaiset, turvapaikanhakijat, sota, väkivalta, pelkotilat, kulttuurierot, lapsen oikeudet, sukupuoliroolit, ihastuminen/rakkaus, seurustelu, seksuaali-identiteetti, koripallo, Somalia, Kongo

Tunnustusta: Marja-Leena Tiaiselle myönnettiin Alex-kirjasarjasta Anni Swan -mitali vuonna 2009.

Linkit:
Lehtikritiikkejä kirjasta:
Marika Uskalin arvostelu kirjasta Savon Sanomissa
Kirjailijaesittelyjä:
Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli
Kustantajan kirjailijaesittely
Pohjoiskarjalaisia kirjailijoita Latvavesiltä-sivustolla
Helsingin kaupunginkirjaston kirjailijaesittely
Sanojen aika -esittely (Helsingin ja Hämeenlinnan kaupunginkirjastot)


Etusivulle

Kirjojen teemoja:

kasvaminen katoaminen katulapset kaverisuhteet kaverit kerjääminen kesä kilpailu kissat kiusaaminen kodin ja koulun arvot kodittomuus koirat kokemukset kolonialismi Kongo koripallo koti koulu kouluelämä koulu koulukiusaaminen kulttuurierot kuolema köyhyys laitoshoito lapsen maailman avartuminen lapsen ja eläimen symbioosi lapsen oikeudet lapset lastenkoti leirikoulu lesbous liikenneonnettomuudet luokkaretki luonto lääketiede maahanmuutto maailmankatsomus maakunnat maallemuutto maaseutu marjastus masennus matka matkailu meilailu mielikuvitus monikulttuurisuus muinaisaika murre murrosikä musiikki muutokset muutto noidat nuoret nuortenkirjallisuus nuoruus ongelmanratkaisu ongelmat onkiminen onnettomuus opiskelu

Lisää teemoja...

Tekijät ja oikeudet ©


Marja-Leena Tiainen

Alex, Aisha ja Sam

Kun 14-vuotias Alex monien mutkien kautta päätyy maanpakoon ja turvapaikanhakijaksi Suomeen, hän on kadottanut miltei kaikki siteet perheeseensä ja ehtinyt asua yli puoli vuotta kodittomana katulapsena. Suomessa Alexia odottavat vieras kieli ja kulttuuri sekä tuntematon tulevaisuus, mutta myös perheryhmäkodin lämpö, koripalloharrastus sekä kulttuurieroja uhmaava rakkaus.

Jaakkolan perheryhmäkohdissa lukija tapaa Alexin lisäksi muun muassa aran mutta itsepäisen pippurisen somalityttö Aishan. Aisha ei ole koskaan käynyt koulua, eikä hän osaa lukea tai kirjoittaa edes omaa äidinkieltään. Tutuksi tulee lisäksi Alexin huonetoveri, kongolainen Sam, joka omien pelkotilojensa lisäksi törmää Suomessa rasismiin.

Pakolaisnuorten äänekkääseen ja nauruntäyteiseen arkeen sekoittuu paljon surua, pelkoa ja turvapaikkapäätösten piinaavaa odotusta. Moni nuori ei uskalla nukkua painajaisten pelolta, ja masennus on yleistä. Oman selviytymisen ja murrosiän kasvukipujen lisäksi nuorten mieltä jäytää alituinen huoli kadonneista sukulaisista sekä koti-ikävä.

Kirja sivuaa rankkoja aiheita kuten sotakokemukset, tyttöjen ympärileikkauksia, teiniraskauksia ja pakkoavioliittoja, mutta se kertoo myös turvapaikanhakijoiden arkisesta elämästä ja totuttelusta uuteen kulttuuriin vastaanottokeskuksessa, maahanmuuttajaluokalla sekä suomalaisten ystäväperheiden ja harrastusten parissa. Kirjassa kuvattu Jaakkolan perheryhmäkoti ja sinne majoitetut turvapaikanhakijat ovat kuvitteellisia, mutta tarinoiden taustalla on pakolaisilta ja heidän kanssaan työskenteleviltä koottu tieto. Marja-Leena Tiaisen teos onkin hyvä opas jokaiselle, joka tahtoo ymmärtää turvapaikanhakijoiden taustoja ja suomalaisia turvapaikkakäytäntöjä 2000-luvun alussa.

Alex, Aisha ja Sam päästää nimensä mukaisesti lukijan sisään usean turvapaikkaa hakevan lapsen ja nuoren elämään ja ajatuksiin. Kirja on samalla itsenäinen jatko-osa koulupoika Alexin kotimaahan ja maanpakoon keskittyvälle romaanille Alex ja pelon aika. Kirjan voikin lukea erillisenä keskustelunavauksena ja kuvauksena pakolaisnuorten asemasta Suomessa, mutta Alexin ajatukset avautuvat helpommin yhdessä ensimmäisen osan kanssa. Romaanisarjan täydentää vuonna 2008 ilmestynyt kolmas osa, Alex, Aisha ja toivon aika.

Maili Öst
Kotona Afrikassa minä näin hirmutekoja, mutta kukaan ei koskaan tehnyt väkivaltaa minulle. Piti matkustaa yli 10 000 km, että tulin hakatuksi.