Fritz Eichenberg (1901–1990),
kuvitusta Emily Brontën Humisevaan harjuun.
Vuoden 1857 modernistit, vanhat romantikot…: Flaubert (ks. m. tämä ja tämä) ja Baudelaire
Stuart Gilbert kertoo joidenkin aikalaiskriitikkojen pitäneen James Joycen Odysseusta ensi alkuun suorastaan "väkivaltaisen romanttisena" teoksena, "alitajuisen mielen hallitsemattomana purkauksena joka on voimakas mutta muodoton [a violently romantic work, an uncontrolled outpouring of the subconscious mind, powerful but formless]". Random House -kustantamon julisteessa haastetaan tuo väärinkäsitys ja kerrotaan lukijalle, miten nauttia tuosta vaikeaselkoisena pidetystä teoksesta. Aiheesta lisää Joyce-aiheisella luennolla.
Otsikko Romantiikkaa ennen ja jälkeen on sanaleikki ja sellaisena lupaus – leikillinen lupaus – jonkinlaisesta hellyydestä, ehkäpä lukkarinrakkaudesta romantiikaksi kutsuttua (kirjallista, kulttuurillista, aatehistoriallistakin) ilmiötä kohtaan. Se sisältää myös vihjauksen, että romantiikkaa ennen ja jälkeen oli ja on romantiikkaa: vaikka varsinainen "romantiikan aika" rajataan kirjallisuudenhistorioissa varsin lyhyeksi ajanjaksoksi (joskus Ranskan vallankumousvuosien väliin, 1789–1830, joskus väljemmin vuosikymmenien 1790–1850 välille, joskus taas jopa pelkästään Jenan piirin tai Athenäum-lehden toiminnan vuosiin, 1797–1802 tai 1798–1800), romantiikkaa esteettisenä, kirjallisena tai aatteellisena ilmiönä ei voi kahlita vuosilukuihin: romantiikkaa on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Alaotsikon Luentoja modernin maailmankirjallisuuden klassikoista ensimmäinen sana viittaa kantasanoihin "luento" ja "luenta", molempiin yhtä lailla: luennoilla esitetyt luennat ovat poimintoja modernin maailmankirjallisuuden klassikkojen joukosta, 1700-luvun alkupuolelta 1900-luvun lopulle. Näillä luennoilla yleiskuva pyritään antamaan esimerkkien, esimerkkiteosten ja jopa yksityiskohtien, esimerkkiteoksista poimittujen tekstiesimerkkien valossa. Toinen sana viittaa tähän ajanjaksoon: "moderni" aika voidaan määritellä ja rajata monella tavalla, mutta tässä tapauksessa kysymys on siitä, miten tämän meidän modernin aikamme kirjallisuus on uutta ja ennenkuulumatonta, miten se on kehittynyt, mistä ja miksi, suhteessa aikaisempaan ja suhteessa nykyiseen; tämä sana "suhteessa" on jo sinänsä tulkittavissa ainakin kahdella eri tavalla. Suhteessa aikaisempaan se tarkoittaa sekä irtautumista aikaisemmasta että kiinnittymistä aikaisempaan, sekä katkeamista että jatkumista, sekä vertailua erilaisten välillä että enemmän tai vähemmän kiinteää yhteenkuuluvuutta. Kolmas sana viittaa tässä tapauksessa eräiden "suurten" kielialueiden kirjalliseen kaanoniin: käytännössä näkökulma painottuu englannin-, saksan- ja ranskankieliseen kirjallisuuteen, siitä yksinkertaisesta syystä, että näiden tekstien kirjoittaja, kyseisten klassikoiden lukija, näiden luentojen luennoitsija kykenee näiden kielialueiden kirjallisuutta lukemaan alkukielellä. Entä millainen on "klassikko"? Ylen artikkelin (15.9.2016) mukaan "Klassikko on teos, joka tunnetaan lukemattakin". Tämän luentosarjan tarkoitus on kuitenkin joko lukea klassikkoja yhdessä tai vähintäänkin rohkaista niitä lukemaan ja uudelleenlukemaan. Klassikko on, tai olkoon, teos joka kestää aikaa ja lukemattomia kohtaamisia, luentoja ja uudelleenluentoja. "Kirjallisuudenhistorian tehtävänä on mielestäni tuoda uusia näkökulmia tuttuihin klassikoihin", kirjoittaa Teemu Ikonen, "ja nostaa vähän tunnettuja mutta huomionarvoisia teoksia esille." (1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia, eli Don Quijoten perilliset [2010], s. ix). Me tingimme tuosta toisesta tehtävästä ja keskitymme ensinmainittuun, sillä kolmen vuosisadan varrelta "tutuissakin" klassikoissa riittää luettavaa ja luennoitavaa yllin kyllin.1
Tämä verkkomateriaali perustuu Helsingin yliopistossa, Avoimessa yliopistossa ja Työväen Akatemiassa pitämiini kirjallisuudenhistorian luentoihin ja toimii myös nykyisten ja tulevien luentojen tausta-aineistona.
Tämä julkinen sivusto on tarkoitettu ennen kaikkea luentokurssien osallistujien käyttöön, mutta tämä ei toki sulje pois muutakaan käyttöä. Mahdollisten lainausten osalta pyydän noudattamaan hyvän tavan mukaista sitaattikäytäntöä (Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa
, kuten laki sanoo).
Sisältö elää toistaiseksi. Nämä taustatekstit ovat luonnosmaisia muistiinpanoja, siis enemmän tai vähemmän keskeneräisiä ja enemmän tai vähemmän muuttuvia, vähitellen päivitettäviä tekstejä, work in progress. Teksteistä suuri osa on alunperin kirjoitettu 2000-luvun alkupuolella ja sittemmin olen niitä enemmän tai vähemmän editoinut, paikkaillut ja korjaillut sieltä täältä.
Varsinaisten luentojen sisältö poikkeaa näistä taustamuistiinpanoista aina jossain määrin. Näiden muistiinpanojen tarkoitus ei ole korvata luentoja; luentokurssin osalta ne toimivat "varamateriaalina", johon voit tutustua siinä tapauksessa, että joudut olemaan luennolta poissa. Myös muistiinpanojen tekemisen voi luennolla jättää vähemmälle, kun tämä sisältö löytyy näiltä verkkosivuilta. Luentotilanteessa useimmiten seuraan tekstin sisältöä jossain määrin ja käytän varsinkin näihin muistiinpanoihin kirjattuja tekstiesimerkkejä hyväkseni (ainakin silloin siis "luen suoraan" täältä taustamateriaalista), mutta jätän yleensä osan näiden tekstien sisällöstä käsittelemättä ja puhun joistakin asioista laajemmin kuin tässä "kirjallisessa vastineessa". Luennoilla on myös mahdollisuus keskusteluun esimerkiksi silloin, kun jokin käsite kaipaa määrittelyä.
Suositeltavaa oheiskirjallisuutta, muun muassa:
Tämän näköinen teksti tarkoittaa linkkiä – vie hiiren osoitin linkin päälle ja klikkaa. Jokaisen sivun ylälaidassa olevaa otsikkopalkkia (eli kuvaa, jossa lukee Pajari Räsänen, Romantiikkaa ennen & jälkeen: Luentoja modernin maailmankirjallisuuden klassikoista
) klikkaamalla pääsee muilta sivuilta takaisin tälle etusivulle.
Kunkin sivun alalaidasta2 löytyy tieto sivun viimeisestä päivitysajankohdasta. Koska päivitän sivustoa edelleen ja tulen sitä jatkossakin päivittämään, kannattaa sinunkin päivittää eli uudelleenladata selaamasi sivu palatessasi sitä lukemaan (ja ehkä jopa silloin tällöin sitä selatessasi), jotta selain ei lataa vanhaa sisältöä välimuistista. Work in progress
, kuten sanotaan.
1Syventävä alaviite: Yksi kurssin teemoista on valistuksen, romantiikan, realismin ja modernismin dialektiikka. Ja hegeliläisen dialektiikan ydinkäsitteistöön kuuluu Aufhebung, "kumoaminen", joka on samaan aikaan sananmukaisesti "ylös nostamista" ja toisaalta "säilyttämistä" – sanalla sanoen, hyllyttämistä. Romantiikka ei suinkaan yksinkertaisesti hylkää valistusta, eikä realismi romantiikkaa, vaan romantiikka jatkaa omalla tavallaan valistuksen projektia ja tulee vuorollaan, varhaisessa muodossaan ja ennen kaikkea vapauden poetiikkana, dialektisessa mielessä "hyllytetyksi", ei siis ainoastaan kumotuksi, vaan samalla myös nostetuksi korkeammalle tasolle ja säilytetyksi. Palaamme tähän ajatukseen romantiikasta valistuksen "hyllyttäjänä" ja modernin kirjallisuuden romanttisesta pohjavireestä useaan otteeseen luentojen mittaan.
2Täältä sivun alalaidasta löytyy toisinaan alaviitteitä. Pääset takaisin leipätekstiin klikkaamalla viiteankkuria (esim. tällaista yläindeksiä:a).
Asiaa tohtorille?